Minä olen hiilihydraattikoukussa.
Sanon sen kuin alkoholisti AA-kokouksessa. Olen hiilihydraattinisti. Pullanmussuttaja, leivänahmija, sokerihiiri.
Siihen, miksi olen koukussa, en osaa sanoa mitään. Mutta sen osaan, että sen koukun takia kannattelen 30 kilogramman ylimääräistä painolastia. Lisäksi olen väsynyt, masentunut, päänsärkyinen. Minulla on törkeän huono ruokarytmi.
Teini-iästä asti olen laihduttanut jojoillen perinteisin menetelmin. Aikoinaan olin sokerilakossa, joka ainakin vei mahaa pois, mutta kun lopetin lakon, tulivat kilot takaisin. Reilu vuosi sitten aloitin taas "uuden elämäntavan", jaksoin sitä kaksi kuukautta ja sitten en voinut enää ajatellakaan vähäkalorista (ja ennen kaikkea pahaa) ruokaa.
Siihen on nyt tultava stoppi.
Pari viimeistä kuukautta olen yrittänyt koukusta irti karppauksen avulla. Ihan kohtuullisin tuloksin, kun ottaa huomioon, että pullamössöt houkuttavat. Neljä kiloa on hävinnyt eikä ole tullut takaisin. Mutta ruokavaliossa on vielä tapahduttava pieni nytkähdys oikeaan suuntaan. Vika on minussa, ei ruokavaliossa.
Minulle ruoka on ollut aina jotenkin sairaalloisen tärkeää. Kovin pienestä olen löytänyt lohdun ruuasta. Teini-iässä oksentelin jännityksestä ja pelkäsin kun piti syödä jossain vieraassa paikassa. Olen usein sanonut, että jos saisin valita hyvän ruuan ja jalkojeni välillä, valitsisin ruuan ja jalkani voisi amputoida.
Mutta tällainen suhtautuminen ruokaan ei koskaan ole terveellistä. Eikä kaunista, sanoo peili. Olen 70-prosenttisesti proteiinityyppiä - toisin sanoen ihminen, joka lihoo pelkästään pullan katselusta. Ja se masentaa vielä enemmän. Ja syö itsetuntoa.
Tällä hetkellä tuntuu vähitellen siltä, että tämän ruokavalion kanssa voi elää (on pakko) loppuelämänsä. Olen löytänyt uusia makuelämyksiä. Huomannut, että on mahdollista elää 20g hiilihydraatteja päivässä ja voida hyvin (tosin itse pidän hiilihydraatit hieman korkeammalla). Että karkit ovat loppujen lopuksi aika pahoja, ja lisäksi niistä tulee mahanpuruja. Ja että lenkit ovat oikeasti ihan kivoja, kun on kunnon vaatteet ja kengät.
Joitakin huomioita ruokavaliostani. Jos lähtee kanssani syömään tai aikoo tarjota minulle ruokaa, on muistettava, että vältän seuraavia ruoka-aineita:
- sokeri!
- kaikki viljatuotteet (käsittäen pastan, leivän, pullat yms jotka sisältävät jauhoja), tosin täysjyvätuotteita voin nauttia hieman ilman, että saan vatsavaivoja
- peruna, riisi, nuudelit (mainitaan se pastakin vielä tähän)
- pääsääntöisesti hedelmät (aiheuttavat syömishimoa)
- vähärasvaiset jugurtit, vähärasvaiset levitteet, vähärasvainen insert-product-here - vähärasvaisiin asioihin on yleensä lisätty sokeria ja helvetisti lisäaineita maun vuoksi
Nämä kun muistaa, niin pääsee jo pitkälle. Kuitenkin, sen lisäksi kannattaa muistaa, että jos syö kanssani, niin rasvasta huomauttelu on erittäin nou-nou. En minäkään osoittele toisten annosta ja motkota että "mitä sä tommosta hiilaripaskaa vedät?!" En minä nyt kuitenkaan kaikkea uita voissa ja öljyssä. Itse asiassa, kun ottaa huomioon, etten syö eineksiä, sipsejä, roskaruokaa jne, rasvankäyttö karppiruokavaliossa on aika kohtuullista. :)
Vielä on pitkä matka edessä. Kiloja on pudotettavana, mutta mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa. Jumalaisen karppipiirakan takaa toivottaa hän teille hyvät yöt. :)
Sanon sen kuin alkoholisti AA-kokouksessa. Olen hiilihydraattinisti. Pullanmussuttaja, leivänahmija, sokerihiiri.
Siihen, miksi olen koukussa, en osaa sanoa mitään. Mutta sen osaan, että sen koukun takia kannattelen 30 kilogramman ylimääräistä painolastia. Lisäksi olen väsynyt, masentunut, päänsärkyinen. Minulla on törkeän huono ruokarytmi.
Teini-iästä asti olen laihduttanut jojoillen perinteisin menetelmin. Aikoinaan olin sokerilakossa, joka ainakin vei mahaa pois, mutta kun lopetin lakon, tulivat kilot takaisin. Reilu vuosi sitten aloitin taas "uuden elämäntavan", jaksoin sitä kaksi kuukautta ja sitten en voinut enää ajatellakaan vähäkalorista (ja ennen kaikkea pahaa) ruokaa.
Siihen on nyt tultava stoppi.
Pari viimeistä kuukautta olen yrittänyt koukusta irti karppauksen avulla. Ihan kohtuullisin tuloksin, kun ottaa huomioon, että pullamössöt houkuttavat. Neljä kiloa on hävinnyt eikä ole tullut takaisin. Mutta ruokavaliossa on vielä tapahduttava pieni nytkähdys oikeaan suuntaan. Vika on minussa, ei ruokavaliossa.
Minulle ruoka on ollut aina jotenkin sairaalloisen tärkeää. Kovin pienestä olen löytänyt lohdun ruuasta. Teini-iässä oksentelin jännityksestä ja pelkäsin kun piti syödä jossain vieraassa paikassa. Olen usein sanonut, että jos saisin valita hyvän ruuan ja jalkojeni välillä, valitsisin ruuan ja jalkani voisi amputoida.
Mutta tällainen suhtautuminen ruokaan ei koskaan ole terveellistä. Eikä kaunista, sanoo peili. Olen 70-prosenttisesti proteiinityyppiä - toisin sanoen ihminen, joka lihoo pelkästään pullan katselusta. Ja se masentaa vielä enemmän. Ja syö itsetuntoa.
Tällä hetkellä tuntuu vähitellen siltä, että tämän ruokavalion kanssa voi elää (on pakko) loppuelämänsä. Olen löytänyt uusia makuelämyksiä. Huomannut, että on mahdollista elää 20g hiilihydraatteja päivässä ja voida hyvin (tosin itse pidän hiilihydraatit hieman korkeammalla). Että karkit ovat loppujen lopuksi aika pahoja, ja lisäksi niistä tulee mahanpuruja. Ja että lenkit ovat oikeasti ihan kivoja, kun on kunnon vaatteet ja kengät.
Joitakin huomioita ruokavaliostani. Jos lähtee kanssani syömään tai aikoo tarjota minulle ruokaa, on muistettava, että vältän seuraavia ruoka-aineita:
- sokeri!
- kaikki viljatuotteet (käsittäen pastan, leivän, pullat yms jotka sisältävät jauhoja), tosin täysjyvätuotteita voin nauttia hieman ilman, että saan vatsavaivoja
- peruna, riisi, nuudelit (mainitaan se pastakin vielä tähän)
- pääsääntöisesti hedelmät (aiheuttavat syömishimoa)
- vähärasvaiset jugurtit, vähärasvaiset levitteet, vähärasvainen insert-product-here - vähärasvaisiin asioihin on yleensä lisätty sokeria ja helvetisti lisäaineita maun vuoksi
Nämä kun muistaa, niin pääsee jo pitkälle. Kuitenkin, sen lisäksi kannattaa muistaa, että jos syö kanssani, niin rasvasta huomauttelu on erittäin nou-nou. En minäkään osoittele toisten annosta ja motkota että "mitä sä tommosta hiilaripaskaa vedät?!" En minä nyt kuitenkaan kaikkea uita voissa ja öljyssä. Itse asiassa, kun ottaa huomioon, etten syö eineksiä, sipsejä, roskaruokaa jne, rasvankäyttö karppiruokavaliossa on aika kohtuullista. :)
Vielä on pitkä matka edessä. Kiloja on pudotettavana, mutta mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa. Jumalaisen karppipiirakan takaa toivottaa hän teille hyvät yöt. :)
Kommentit