En ymmärrä tuota kissaa. Onkohan se oikeasti hullu vai nero ja yrittääköhän se pitää meitä pilkkanaan vai mitä?
Ensinnäkin, ulko-ovi. Sen eteen istutaan mouruamaan ainakin pari kertaa päivässä. Siis ilman, että kumpikaan meistä ihmisistä on lähdössä tai tulossa minnekään. Pessi vain saattaa yhtäkkiä keskeyttää sen, mitä on ollut tekemässä, hiipparoida eteiseen ja vaatia kovaan ääneen meitä päästämään se käytävään seikkailemaan. Valjaat se osaa jo melkein yhdistää ulkoiluun, mutta niiden kanssa on tapeltava.
Asia erikseen on sitten, kun jompikumpi tai molemmat ovat lähdössä jonnekin. Jos vain toinen lähtee, on kissaa pideltävä sylissä (mistä se yrittää rimpuilla väkisin pois), kunnes ovi on mennyt kiinni lähtijän takana. Tullessa saa iskeä kauppakasseja yms. oven eteen, ettei katti livahtaisi rappuun. Ja jos molemmat olemme lähdössä (tai toinen silloin, kun toinen ei ole kotona), se tarkoittaa sitä, että on tehtävä kaikkensa huijatakseen kissaa. Kannettava se kenties muutamia (kymmeniä) kertoja makuuhuoneeseen, jätettävä ovi raolleen ja pompittava eteiseen niin nopeasti kuin suinkin, ja läimäytettävä ovi kiinni juuri, ennen kuin kissa ehtii takaisin eteiseen.
Toinen asia on leikkiminen ja lelut. Iltaisin Pessi voi ihan hyvin olla jo rauhoittunut nukkumaan, ennen kuin me olemme menossa nukkumaan. Mutta kuinka syvässä unessa kissa onkin, heti, kun menemme nukkumaan, valot sammuvat ja tulee hiljaista, kissa tulee makuuhuoneeseen (jos ovi on auki) ja yrittää tappaa meidän jalkamme. Siis ihan oikeasti tappaa, tarttuu kiinni, puree ja raapii. Ja kehrää. Se saattaa joskus hyökkiä muutenkin käsiin ja jalkoihin, ja aina se kehrää. Ilmeisesti se on siis jonkinlaista rajua leikkiä. Mutta tuon yöllisen puremisen takia kissa viettää yönsä poissa makuuhuoneesta.
Lelut ovatkin sitten mielenkiintoisia. Varsinkin muovipussit (niitä pureskellaan ja nuollaan), keltaiset pesusienet (kannetaan ympäri asuntoa) ja suihkupullo (tapetaan raa'asti puhkomalla säiliöön reikä, kuten kävi muuten talouspaperirullallekin). Kaikki mahdollinen kiinnostava, siis paperinötteröistä luomivärirasiaan, on paljon kivempaa kuin oikeat kissanlelut. Sille ostetuilla leluilla se leikkii vain, jos leikitetään (paitsi pieni vedettävä ja suriseva kilpikonna on jo saanut tappotuomion ärsyttävyytensä takia - kissalta siis). Tai sitten Pessi hukkaa ne lelut. Eilen Pessi löysi jostain keittiöstä noin A4-arkin kokoisen palan hieman rypistynyttä foliota ja raahasi sitä makuuhuoneeseen. Itse säikähdin että nyt se syö sen ja kuolee, Santtu nopeampana ampaisi perään ottamaan foliota pois. Vielä mitä; sängyn alta, minne folio vietiin, löytyi kissan aarreaitta. Siellä oli kuusenkoristepalloa, luomivärirasiaa jne. :D
Nyt kuumilla ilmoilla ei Pessi ole jaksanut onneksi harrastaa iltariehumisia, mutta yksi ilta laitoimme herran hetkeksi kylpyhuoneeseen suljetun oven taakse rauhoittumaan, kun joka ikinen pölyhiukkanenkin pelotti kattia niin että se hyppi seinille. Katsoin kellosta aikaa n. 5 minuuttia, ja kun menin päästämään sen pois, se tuli erittäin arvokkaasti ja ylpeästi ulos, ja mitä ilmeisemmin se oli vain istunut pöntön päällä. Ja kelannut vessapaperia telineestä niin, että siitä koski ehkä kolme palaa lattiaa. Kiusaa se on pienikin kiusa? x)
Sitten ovat ne ruoka/ruokailutavat. Purkki- tai siis annospussiruokaa pyydetään varsinkin aamuisin riehumalla ja riekkumalla, jos ei sitä kymmenen sekunnin päästä ensimmäisen ihmisen ylösnoususta ole kupissa. Kaikenlaisia herkkujakin ollaan maisteltu. Herkkusieniä Pessi söisi vaikka purkkikaupalla, oliivit ja aurajuustokin maistuvat. Tonnikalaakin syö, muttei kerjää (kuten Muusa, jo haistaessaan tulee kerjäämään).
Taannoin oli meillä illanistujaiset, ja tein sinne kanasalaattia. Salaattiin menevät broilerinsuikaleet paistoin, ja sen lisäksi keitin Pessille n. 100g naturelleja suikaleita. Keittämisen jälkeen jäähdytin ne jääkaapissa n. huoneenlämpöisiksi ja tarjoilin. Eipä kelvannut herralle. Annokselle nyrpistettiin nenää, ja seuraavana aamuna Santtu kippasi kanat roskikseen ja laittoi pussiruokaa, joka syötiin hyvällä ruokahalulla. Tunnin, parin päästä Pessi meni roskiskaappiin (oven lukko on rikki, joten se pääsee kaappiin) ja kaivoi sieltä kanansuikaleita syödäkseen. O_o
Olen tarjonnut sittemmin lihat raakoina. Kanaa menee yksi suikale, sitäkin pitää vahtia vieressä, että se tulee syötyä. Jauhelihaa Pessi ei syönyt kuin puolet siitä ruokalusikallisesta, jonka sille annoin, mutta myöhemmin se oli kelvannut. Ns. ihmisten ruokia menee siis äärettömän vähän, edes juusto ei aina kelpaa. Silti on kiva viikonloppuaamuna ryöstää Santun leivän päältä juusto. Tietenkään sitäkään ei sitten kissa syönyt...
Näiden lisäksi tietysti on ne "normaalit" nuoren kollipojan touhut, kuten juurikin näkymättömille asioille säikkyminen, yöriekkuminen ja kissanhiekan levittäminen ympäri kylpyhuoneen lattiaa. :P Ai niin, ja lempinukkumapaikkoja on vessan lavuaari, mikä on kyllä ihan kätevä tällä ilmalla. Minäkin voisin nukkua viileässä kylpyammeessa (jos meillä sellainen olisi), mieluummin kuin kuumassa sängyssä.
Niin, ja yksi mikä ihmetyttää, on se, eikö tuo katti opi koskaan mitään? Se on kaatanut eteisen korihyllykön ja makuuhuoneessa olevan pyykkitelineen, ja silti niille pitää kiivetä yhä uudelleen. Samoin, kuin tuo jalkoihin hyökkiminen, vaikka se on heitetty kylmästi niskasta ulos aina kun se on alkanut, niin edelleen sitä pitää tehdä. Kuitenkin käsiin ja jalkoihin hyökkiminen normaalisti on vähentynyt rutkasti, kun sille on sähähdetty ja nostettu niskasta sivummalle rauhoittumaan, että ehkä ei kannata luopua toivosta vielä. :P
Ja tässä vielä kuva kyseisestä veijarista:
Ensinnäkin, ulko-ovi. Sen eteen istutaan mouruamaan ainakin pari kertaa päivässä. Siis ilman, että kumpikaan meistä ihmisistä on lähdössä tai tulossa minnekään. Pessi vain saattaa yhtäkkiä keskeyttää sen, mitä on ollut tekemässä, hiipparoida eteiseen ja vaatia kovaan ääneen meitä päästämään se käytävään seikkailemaan. Valjaat se osaa jo melkein yhdistää ulkoiluun, mutta niiden kanssa on tapeltava.
Asia erikseen on sitten, kun jompikumpi tai molemmat ovat lähdössä jonnekin. Jos vain toinen lähtee, on kissaa pideltävä sylissä (mistä se yrittää rimpuilla väkisin pois), kunnes ovi on mennyt kiinni lähtijän takana. Tullessa saa iskeä kauppakasseja yms. oven eteen, ettei katti livahtaisi rappuun. Ja jos molemmat olemme lähdössä (tai toinen silloin, kun toinen ei ole kotona), se tarkoittaa sitä, että on tehtävä kaikkensa huijatakseen kissaa. Kannettava se kenties muutamia (kymmeniä) kertoja makuuhuoneeseen, jätettävä ovi raolleen ja pompittava eteiseen niin nopeasti kuin suinkin, ja läimäytettävä ovi kiinni juuri, ennen kuin kissa ehtii takaisin eteiseen.
Toinen asia on leikkiminen ja lelut. Iltaisin Pessi voi ihan hyvin olla jo rauhoittunut nukkumaan, ennen kuin me olemme menossa nukkumaan. Mutta kuinka syvässä unessa kissa onkin, heti, kun menemme nukkumaan, valot sammuvat ja tulee hiljaista, kissa tulee makuuhuoneeseen (jos ovi on auki) ja yrittää tappaa meidän jalkamme. Siis ihan oikeasti tappaa, tarttuu kiinni, puree ja raapii. Ja kehrää. Se saattaa joskus hyökkiä muutenkin käsiin ja jalkoihin, ja aina se kehrää. Ilmeisesti se on siis jonkinlaista rajua leikkiä. Mutta tuon yöllisen puremisen takia kissa viettää yönsä poissa makuuhuoneesta.
Lelut ovatkin sitten mielenkiintoisia. Varsinkin muovipussit (niitä pureskellaan ja nuollaan), keltaiset pesusienet (kannetaan ympäri asuntoa) ja suihkupullo (tapetaan raa'asti puhkomalla säiliöön reikä, kuten kävi muuten talouspaperirullallekin). Kaikki mahdollinen kiinnostava, siis paperinötteröistä luomivärirasiaan, on paljon kivempaa kuin oikeat kissanlelut. Sille ostetuilla leluilla se leikkii vain, jos leikitetään (paitsi pieni vedettävä ja suriseva kilpikonna on jo saanut tappotuomion ärsyttävyytensä takia - kissalta siis). Tai sitten Pessi hukkaa ne lelut. Eilen Pessi löysi jostain keittiöstä noin A4-arkin kokoisen palan hieman rypistynyttä foliota ja raahasi sitä makuuhuoneeseen. Itse säikähdin että nyt se syö sen ja kuolee, Santtu nopeampana ampaisi perään ottamaan foliota pois. Vielä mitä; sängyn alta, minne folio vietiin, löytyi kissan aarreaitta. Siellä oli kuusenkoristepalloa, luomivärirasiaa jne. :D
Nyt kuumilla ilmoilla ei Pessi ole jaksanut onneksi harrastaa iltariehumisia, mutta yksi ilta laitoimme herran hetkeksi kylpyhuoneeseen suljetun oven taakse rauhoittumaan, kun joka ikinen pölyhiukkanenkin pelotti kattia niin että se hyppi seinille. Katsoin kellosta aikaa n. 5 minuuttia, ja kun menin päästämään sen pois, se tuli erittäin arvokkaasti ja ylpeästi ulos, ja mitä ilmeisemmin se oli vain istunut pöntön päällä. Ja kelannut vessapaperia telineestä niin, että siitä koski ehkä kolme palaa lattiaa. Kiusaa se on pienikin kiusa? x)
Sitten ovat ne ruoka/ruokailutavat. Purkki- tai siis annospussiruokaa pyydetään varsinkin aamuisin riehumalla ja riekkumalla, jos ei sitä kymmenen sekunnin päästä ensimmäisen ihmisen ylösnoususta ole kupissa. Kaikenlaisia herkkujakin ollaan maisteltu. Herkkusieniä Pessi söisi vaikka purkkikaupalla, oliivit ja aurajuustokin maistuvat. Tonnikalaakin syö, muttei kerjää (kuten Muusa, jo haistaessaan tulee kerjäämään).
Taannoin oli meillä illanistujaiset, ja tein sinne kanasalaattia. Salaattiin menevät broilerinsuikaleet paistoin, ja sen lisäksi keitin Pessille n. 100g naturelleja suikaleita. Keittämisen jälkeen jäähdytin ne jääkaapissa n. huoneenlämpöisiksi ja tarjoilin. Eipä kelvannut herralle. Annokselle nyrpistettiin nenää, ja seuraavana aamuna Santtu kippasi kanat roskikseen ja laittoi pussiruokaa, joka syötiin hyvällä ruokahalulla. Tunnin, parin päästä Pessi meni roskiskaappiin (oven lukko on rikki, joten se pääsee kaappiin) ja kaivoi sieltä kanansuikaleita syödäkseen. O_o
Olen tarjonnut sittemmin lihat raakoina. Kanaa menee yksi suikale, sitäkin pitää vahtia vieressä, että se tulee syötyä. Jauhelihaa Pessi ei syönyt kuin puolet siitä ruokalusikallisesta, jonka sille annoin, mutta myöhemmin se oli kelvannut. Ns. ihmisten ruokia menee siis äärettömän vähän, edes juusto ei aina kelpaa. Silti on kiva viikonloppuaamuna ryöstää Santun leivän päältä juusto. Tietenkään sitäkään ei sitten kissa syönyt...
Näiden lisäksi tietysti on ne "normaalit" nuoren kollipojan touhut, kuten juurikin näkymättömille asioille säikkyminen, yöriekkuminen ja kissanhiekan levittäminen ympäri kylpyhuoneen lattiaa. :P Ai niin, ja lempinukkumapaikkoja on vessan lavuaari, mikä on kyllä ihan kätevä tällä ilmalla. Minäkin voisin nukkua viileässä kylpyammeessa (jos meillä sellainen olisi), mieluummin kuin kuumassa sängyssä.
Niin, ja yksi mikä ihmetyttää, on se, eikö tuo katti opi koskaan mitään? Se on kaatanut eteisen korihyllykön ja makuuhuoneessa olevan pyykkitelineen, ja silti niille pitää kiivetä yhä uudelleen. Samoin, kuin tuo jalkoihin hyökkiminen, vaikka se on heitetty kylmästi niskasta ulos aina kun se on alkanut, niin edelleen sitä pitää tehdä. Kuitenkin käsiin ja jalkoihin hyökkiminen normaalisti on vähentynyt rutkasti, kun sille on sähähdetty ja nostettu niskasta sivummalle rauhoittumaan, että ehkä ei kannata luopua toivosta vielä. :P
Ja tässä vielä kuva kyseisestä veijarista:
Kommentit