Mummuni oli hiljattain saanut jostain ilmaiseksi pari kirjaa, ja antoi toisen niistä eilen minulle; Kersti Bergrothin Kiirastulen. Kirja on vuodelta 1922, ja melkoisen hyvässä kunnossa. Selaillessani kirjaa löysin välistä kaksi neliapilaa, siististi omille aukeamilleen kuivattuina.

Ajatuksena mummulla oli, että jos en pidä kirjasta, voin myydä sen jonnekin, tuonikäisestä kirjasta voisi vaikka saada vähän enemmän kuin pari euroa. Sen, mitä nyt ehdin lukea töissä, niin tuntuu ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Juuri sellaiselta, joka löytäisi tiensä minun kirjahyllyyni tavalla tai toisella. Toivottavasti loppu ei pilaa sitä, mistä kirja kertoo - nuoresta naisesta, joka ei usko raamattuun tai Jumalaan.

Oli nimittäin aivan tarpeeksi tylsä loppu Universumien Tomu -trilogian viimeisellä osalla, jonka sain tänään luettua aamupäivällä. Onneksi saan Tomun II ja III -osatkin ilmeisesti myytyä pois pian...