Järkytyksestä toipumiseen tarvitaan aina mässäilyä.

Olipahan nimittäin työpäivä. Vaikka eihän meille varmaan makseta siitä, että kykimme paikalla nelisen tuntia poliisien yms. takia. Meillä oli nimittäin käynyt varkaita.

Onni onnettomuudessa, rahaa olivat saaneet vain kasan kolikoita (20-senttisiä ja pienempiä), ehkä 10€ arvosta. Myöskään ikkunoita tai ovia ei ollut rikottu, sisälle oli tultu muualta kuin meidän putiikin ovesta. Mutta molemmat kassakoneet oli rikottu.

Pienen rahasumman lisäksi varkaat (tai varas) olivat ottaneet mukaansa eilen ostetun kuivakakun, minun Pepsi Max Cappuccino -pulloni ja suklaalevyni (molemmat avattuja), ja syöneet kaapista keksejä. Työtoverin suklaa ja Pepsi Max, sekä muut eväämme, mm. juustoa, nuudeleita ja vihanneksia, olivat tallella. Myöskään mitään tavaraa ei oltu viety pöydistä.

On ihan hiton epätodellinen olo. Olen ollut kuin pienessä shokissa, nyt vasta oikeasti alkaa helpottaa. Olin kuulemma ihan kalpea ja sen näköinen, että pyörryn kohta, kun toveri tuli muutama minuutti minun jälkeeni työpaikalle ja olin vastassa ilmoittaen, että siellä on käyty. Ja onneksi kumpikaan meistä ei ollut yksin! Kaksin on helpompi järkeillä, että ilmoitetaan pomolle ja poliisille ja omille miehille ja sitten istutaan hermosauhuilla pari tuntia etuoven edessä, kun ei muutakaan osata.

Ja olipa muuten ensimmäinen kerta, kun olin tuollaisessa tilanteessa, että piti kutsua poliisi. Olisi ollut mielenkiintoista, ellei olisi täristänyt hirveästi ja pikkuisen huolestuttanut.

No, eiköhän se tästä. Päivällisen pizzan ja tämänhetkisten sipsien, kakun ja muun mässyn avulla.