Pian on huhtikuu. Kaikki tuntuu jotenkin valuvan, venyvän. Aika, ja kaikki ne asiat, jotka ovat tulossa, jotka pitäisi tehdä.

(Paitsi kurkkuni, joka tuntuu välillä repeävän liitoksistaan, kiitos jokakeväisen hiekkapölyn ja tällä viikolla alkaneiden on/off-flunssaoireiden.)

Saatan miettiä jotakin asiaa, keskittää ajatukseni viideksi sekunniksi vaikka housujen jalkaanlaittoon ja sitten olen unohtanut sen aiemman asian.

Asuntoasian pitäisi viimein selvitä maanantaina. Sitten irtisanon tämän asunnon ja alan hoitaa (tai jotkin on delegoitava miehelle) kaikenlaisia pikkuasioita aiheeseen liittyen. Jo nyt pitäisi reipastua: tänä viikonloppuna on edessä siivousurakka, toivottavasti saamme pakattua ja lajiteltua tavaroita.

Jaksoa on jäljellä vajaa kaksi viikkoa. TAMKin tuesta luvattiin selvittää tunnusasiaani kauppaoppilaitoksen mikrotuen kanssa, pakko mennä maanantaina kysymään sieltä varmistus asialle. Pitäisi saada reskontratehtäviä opettajalta kai ensi viikolla tai jotenkin, suoritan ne vanhassa tutussa SAPissa ja joko tulostelen raportteja tai näytän opettajalle. Sitten, sitten saan viimeisenkin numeron todistukseen.

Kaikki venyy, ohenee, aika tuntuu pehmeältä taikinalta.

Ja jotta kaikki ei edelleenkään olisi helppoa, onnistuin vääntämään silmälasini aika omituisesti. Pitää kai käydä näyttämässä niitä optikolla... juuri nyt ei olisi varaa uusiin laseihin, vaikka olenkin pidemmän aikaa miettinyt lasieni uusimista. Mutta nämä vääntyivät ihan kummallisesti niin, etten tiedä, mistä ne ovat kierossa - toinen linssi on kuitenkin lähempänä silmää kuin toinen.

Torstai-iltana värjäsin hiukseni taas punaiseksi. Taisin viimein löytää sen oikean punaisen sävyn. <3