Ahdistusta ja pelkoa tekemättömistä töistä, raha-asioista, ensi viikosta.

Kriiseilen. Täytän 20 ja minua ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Että muka kerrankin ei voi juhlia kun äitienpäivä on seuraava päivä. Että suunnitellut bileet seuraavalle viikolle peruuntuivatkin. Että kukaan ei halua tulla meille juhlimaan vappua. Että juuri nyt tahtoisin istua Amadeuksessa lonkerolla, mutta minulla ei ole varaa enkä ole vielä Tampereella.

Suenne pelasti syntymäpäiväni. Ihminen, joka ansaitsee ison Y:n siihen ystävä-sanan alkuun. Ja <3:n. :D Olet rakas. :)

Muutenkin ensi viikon loppupuolella pääsen juhlimaan, syömään, pitämään hauskaa, eikä tarvitse ainakaan rahaa miettiä, kai. Mutta että juuri 7.5. en, kaikista ihanista suunnitelmista huolimatta, voi tehdä muuta kuin olla täällä kotikotona. Se maaginen päivä kun pääsen K20-baareihin enkä voi mennä. Miksi siitä pitää tehdä niin hiton iso numero, pääsenhän minä vaikka joka viikonloppu sen jälkeenkin? En tajua itseäni taas.

Syntymäpäivä on kuitenkin vain jäävuoren huippu asioille, joista on ollut aihetta ahdistua koko kevään.

Minua pelottaa.