Tavallaan Anonyymille vastaukseksi, kommenttilaatikkoon olisi tullut turhan pitkä romaani...
Kissoilla ON aktiviteetteja (on lelua, kiipeilypuuta ja niiden kanssa leikitään useampaan otteeseen päivittäin) ja niiden sielunelämälle riittää kyllä ymmärrystä. Enkä kyllä pura pahaa oloani kissoihin, jupisen äänettömästi itsekseni ja kiristelen hampaitani useimmiten, jos alkaa keittää yli. Joskus, kuten tänään, tietysti saattaa tulla jotain ylilyöntejä, mutta se on tosi harvinaista. En vain ymmärrä sitä, että kaikki muu kielletty on saatu suihkupullon ja komentamisen, ei siis huutamisen, avulla kitkettyä noista, mutta se pyykkiteline pitää joka ikinen kerta vallata ja usein kaataakin. Onhan se välillä ihan hassua eikä siitä yleensä välitä, mutta kun keittää yli muutenkin niin sitten alkaa ärsyttää.
Ihannetilannehan tietysti on, ettei täällä ole mitään roskaa lattioilla ja tähän yritetään pyrkiä ja jatkuvasti parannetaan, mutta esim. tuo mainittu märkä talouspaperi oli käyty nappaamassa roskiksesta kaapinoven takaa. Tuo herra kun on sellainen houdini ettei sitä kaapit pidättele, eikä tuota roskiskaappia haluaisi pitää jatkuvasti teipattuna tai muuten salvattuna, vaikka tietysti pitäisi. Oksentelua itse asiassa tapahtuu tosi harvoin, mutta eilenkin olimme hetken aikaa tosi huolissamme, kun Pessi oksensi. Kaiken maailman kuminauhat ja pussit sun muut tietysti kerätään lattioilta ja ollaan jatkuvasti valppaina, mutta aina ei vaan voi valvoa kaikkea.
Olenhan minä sitä hyväntahtoisesti nauranutkin ihmisille, että kahden kissan kanssa on vähän hankalaa siivota: niiden mielestä kun on kiva käydä paperinkeräyskassi ja pyykkiteline kaatamassa ja pyöriä mamin jaloissa kun se yrittää siivota.
Ja oletko, Anonyymi, kuullut kaamosmasennuksesta? Jostain kumman syystä joka vuosi näihin aikoihin olen aivan järjettömän väsynyt ja usein sen takia kiukkuinen, vaikka nukkuisin kuinka. Viime yönäkin kellon soittoon mennessä olin nukkunut 7h, joka on keskellä viikkoa ihanteellinen tuntimäärä, mutta jostain syystä en vain kyennyt nousemaan. Ja tänään on muutenkin ollut huono päivä, sain sentään siivottua myöhemmin.
Lisäksi ajoittaista kiukkua, lähinnä siis siivoamisen osalta, saa aikaan tosiaankin se, että jos täällä on yksikin roska lattialla tai pari vaatetta lojuu tuolin selkänojalla, niin äitini mielestä täällä ei ole siivottu. Ja koska hän on tulossa käymään (tänään vielä soitti ja aikaisti tulopäiväänsä), ihan oman mielenrauhani takia oli pakko siivota. Ja se ei olisi onnistunut, jos olisin ollut koulussa, tullut rättiväsyneenä kotiin ja illalla tiuskinut miehelle ja kissoille ja samalla yrittänyt siivota. Nyt sentään lopetin siivoamisen siksikin, etten halunnut huutaa kissoille vaan antaa niiden riehua rauhassa. Kai sitä nyt sentään saa kuitenkin säikähtää, kun selän takana tippuu pari mappia ja kirja lattialle?
Eikä elämä nyt ihan kamalaa ole. On vain vituttanut kaamosmasennus ja oma voipuneisuus sen takia, ja siitä johtuma saamattomuus. Normaalisti tuo siivoaminen olisi ollut ihan helppo nakki; ei täällä nyt kovin paljoa ollut tavaraa lattioilla, mutta juuri silloin iski turhautuminen ihan kaikkeen. Ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa. Kirjoitin kuitenkin, eikä ole tapana pyyhkiä sanojaan, vaikka ne tuntuvatkin naurettavilta.
Kissoilla ON aktiviteetteja (on lelua, kiipeilypuuta ja niiden kanssa leikitään useampaan otteeseen päivittäin) ja niiden sielunelämälle riittää kyllä ymmärrystä. Enkä kyllä pura pahaa oloani kissoihin, jupisen äänettömästi itsekseni ja kiristelen hampaitani useimmiten, jos alkaa keittää yli. Joskus, kuten tänään, tietysti saattaa tulla jotain ylilyöntejä, mutta se on tosi harvinaista. En vain ymmärrä sitä, että kaikki muu kielletty on saatu suihkupullon ja komentamisen, ei siis huutamisen, avulla kitkettyä noista, mutta se pyykkiteline pitää joka ikinen kerta vallata ja usein kaataakin. Onhan se välillä ihan hassua eikä siitä yleensä välitä, mutta kun keittää yli muutenkin niin sitten alkaa ärsyttää.
Ihannetilannehan tietysti on, ettei täällä ole mitään roskaa lattioilla ja tähän yritetään pyrkiä ja jatkuvasti parannetaan, mutta esim. tuo mainittu märkä talouspaperi oli käyty nappaamassa roskiksesta kaapinoven takaa. Tuo herra kun on sellainen houdini ettei sitä kaapit pidättele, eikä tuota roskiskaappia haluaisi pitää jatkuvasti teipattuna tai muuten salvattuna, vaikka tietysti pitäisi. Oksentelua itse asiassa tapahtuu tosi harvoin, mutta eilenkin olimme hetken aikaa tosi huolissamme, kun Pessi oksensi. Kaiken maailman kuminauhat ja pussit sun muut tietysti kerätään lattioilta ja ollaan jatkuvasti valppaina, mutta aina ei vaan voi valvoa kaikkea.
Olenhan minä sitä hyväntahtoisesti nauranutkin ihmisille, että kahden kissan kanssa on vähän hankalaa siivota: niiden mielestä kun on kiva käydä paperinkeräyskassi ja pyykkiteline kaatamassa ja pyöriä mamin jaloissa kun se yrittää siivota.
Ja oletko, Anonyymi, kuullut kaamosmasennuksesta? Jostain kumman syystä joka vuosi näihin aikoihin olen aivan järjettömän väsynyt ja usein sen takia kiukkuinen, vaikka nukkuisin kuinka. Viime yönäkin kellon soittoon mennessä olin nukkunut 7h, joka on keskellä viikkoa ihanteellinen tuntimäärä, mutta jostain syystä en vain kyennyt nousemaan. Ja tänään on muutenkin ollut huono päivä, sain sentään siivottua myöhemmin.
Lisäksi ajoittaista kiukkua, lähinnä siis siivoamisen osalta, saa aikaan tosiaankin se, että jos täällä on yksikin roska lattialla tai pari vaatetta lojuu tuolin selkänojalla, niin äitini mielestä täällä ei ole siivottu. Ja koska hän on tulossa käymään (tänään vielä soitti ja aikaisti tulopäiväänsä), ihan oman mielenrauhani takia oli pakko siivota. Ja se ei olisi onnistunut, jos olisin ollut koulussa, tullut rättiväsyneenä kotiin ja illalla tiuskinut miehelle ja kissoille ja samalla yrittänyt siivota. Nyt sentään lopetin siivoamisen siksikin, etten halunnut huutaa kissoille vaan antaa niiden riehua rauhassa. Kai sitä nyt sentään saa kuitenkin säikähtää, kun selän takana tippuu pari mappia ja kirja lattialle?
Eikä elämä nyt ihan kamalaa ole. On vain vituttanut kaamosmasennus ja oma voipuneisuus sen takia, ja siitä johtuma saamattomuus. Normaalisti tuo siivoaminen olisi ollut ihan helppo nakki; ei täällä nyt kovin paljoa ollut tavaraa lattioilla, mutta juuri silloin iski turhautuminen ihan kaikkeen. Ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa. Kirjoitin kuitenkin, eikä ole tapana pyyhkiä sanojaan, vaikka ne tuntuvatkin naurettavilta.
Kommentit