Olipa tuossa männäviikolla allekirjoittaneen kirjeenvaihtoilmoitus teksti-tv:llä. On muutaman vuoden takaa hyviä kokemuksia, ja kaipaan kirjeystäviä, entiset ovat kaikki siirtyneet nettiin, niin kirjoittelu on sitten jäänyt...
No, ilmoitus oli ilmestynyt keskiviikkona, ja torstain ja perjantain reissun aikana oli tullut jo muutama kirje. Yksi kirje oli laitettu suoraan postiluukusta (itse asiassa se oli vain paperilappu, jossa oli muutama sana ja kirjoittajan osoite). Toinen ns. omituinen oli muutaman päivän päästä tullut puhelinsoitto, joka loppui lyhyeen, kun soittaja kuuli minun olevan varattu.
Ihmettelen kyllä suuresti noita kirjeitä, joita sain. Ilmoitukseni oli sellainen, ettei siitä todellakaan tullut mikään deitti-ilmoitus mieleen. Ja kuitenkin suurin osa kirjeistä oli 20-35v miehiltä, ja vain murto-osa oli kirjoitettu ihan vain kirjeenvaihdollisessa mielessä, muissa oli vivahteita, jotka antoivat ymmärtää jotain muutakin. Lisäksi sain kaksi kirjettä, joista en saanut käsialan puolesta mitään selvää. Neljästä naispuolisen kirjoittamasta kirjeestä vain kaksi oli sellaisia, joihin aion vastata. Ja olen siis vastannut ainoastaan yhteen, kirjeitä on tiputellut pitkin viikkoa tasaiseen tahtiin. Ja ylipäänsä niistä neljästä kirjeestä, joihin olen vastannut/aion vastata, kaksi on vangeilta.
Niitä kirjeistä, joista sai jotain selvää, mutta joihin ei tehnyt mieli vastata, lukiessa ihmettelin kyllä, vastaavatko kyseiset ihmiset aivan randomilla ihmisen ilmoituksiin? Ilmoituksessani oli joitain suurimpia kiinnostuksenkohteitani, mutta noissa kirjeissä harvassa on mainintaa niistä. Kuitenkin olisi mukavaa, että kirjetovereillani on samoja kiinnostuksenkohteita, kuin minulla.
Toisaalta, mitä olen kuullut ko. palstan kautta kirjeystäviä hakeneilta, ei ole todellakaan harvinaista saada vastaavia vastauksia...
Sitten arkisempiin asioihin. Eilen laitoin perunalihalaatikkoa ja viipaloin perunaa, kun viilsin sormenpääni auki. Tuli pelottavannäköinen vekki, ja verta niin paljon, että olin vähällä soittaa äidille, että mitämäteen, tartteeko tähän tikkejä? (Äitini on lähihoitaja, kirj. huom.) Tuskallisen etsinnän ja muutaman verisen paperitupon jälkeen löytyi laastaria, sain jonkinlaisen painesiteen paperista ja laastarista aikaan ja jatkoin ruuanlaittoa Santun avustuksella. Verenvuotokin oli tyrehtynyt, ja nyt mennään ihan laastaripaketin kanssa.
Ja sosiaalipornon maksimoimiseksi vielä kuvaa:
No, ilmoitus oli ilmestynyt keskiviikkona, ja torstain ja perjantain reissun aikana oli tullut jo muutama kirje. Yksi kirje oli laitettu suoraan postiluukusta (itse asiassa se oli vain paperilappu, jossa oli muutama sana ja kirjoittajan osoite). Toinen ns. omituinen oli muutaman päivän päästä tullut puhelinsoitto, joka loppui lyhyeen, kun soittaja kuuli minun olevan varattu.
Ihmettelen kyllä suuresti noita kirjeitä, joita sain. Ilmoitukseni oli sellainen, ettei siitä todellakaan tullut mikään deitti-ilmoitus mieleen. Ja kuitenkin suurin osa kirjeistä oli 20-35v miehiltä, ja vain murto-osa oli kirjoitettu ihan vain kirjeenvaihdollisessa mielessä, muissa oli vivahteita, jotka antoivat ymmärtää jotain muutakin. Lisäksi sain kaksi kirjettä, joista en saanut käsialan puolesta mitään selvää. Neljästä naispuolisen kirjoittamasta kirjeestä vain kaksi oli sellaisia, joihin aion vastata. Ja olen siis vastannut ainoastaan yhteen, kirjeitä on tiputellut pitkin viikkoa tasaiseen tahtiin. Ja ylipäänsä niistä neljästä kirjeestä, joihin olen vastannut/aion vastata, kaksi on vangeilta.
Niitä kirjeistä, joista sai jotain selvää, mutta joihin ei tehnyt mieli vastata, lukiessa ihmettelin kyllä, vastaavatko kyseiset ihmiset aivan randomilla ihmisen ilmoituksiin? Ilmoituksessani oli joitain suurimpia kiinnostuksenkohteitani, mutta noissa kirjeissä harvassa on mainintaa niistä. Kuitenkin olisi mukavaa, että kirjetovereillani on samoja kiinnostuksenkohteita, kuin minulla.
Toisaalta, mitä olen kuullut ko. palstan kautta kirjeystäviä hakeneilta, ei ole todellakaan harvinaista saada vastaavia vastauksia...
Sitten arkisempiin asioihin. Eilen laitoin perunalihalaatikkoa ja viipaloin perunaa, kun viilsin sormenpääni auki. Tuli pelottavannäköinen vekki, ja verta niin paljon, että olin vähällä soittaa äidille, että mitämäteen, tartteeko tähän tikkejä? (Äitini on lähihoitaja, kirj. huom.) Tuskallisen etsinnän ja muutaman verisen paperitupon jälkeen löytyi laastaria, sain jonkinlaisen painesiteen paperista ja laastarista aikaan ja jatkoin ruuanlaittoa Santun avustuksella. Verenvuotokin oli tyrehtynyt, ja nyt mennään ihan laastaripaketin kanssa.
Ja sosiaalipornon maksimoimiseksi vielä kuvaa:
Kommentit