Eilen tuli Gummerukselta kirje. Toisin sanoen siis Suuresta runokilpailusta, mutta kuori oli Gummeruksen. Ensin en meinannut edes tajuta, piti lukea muutamaan kertaan ennen kuin viesti tuli selväksi.

1618 kirjoittajaa, ja minä olin 60 parhaan joukossa. Niistä 60:sta tuomaristo valitsi rahapalkitut kolme ja seitsemän muuta, joiden tekstit julkaistaan antologiassa. En siis yltänyt ihan siihen asti, mutta onhan tämä jo. Ensimmäinen ns. tunnustus isossa kirjoituskilpailussa.

Eilen sitten tästä jutellessa tuli puheeksi runokokoelman julkaiseminen. En tosin tiedä, kuinka tosissaan keskustelukumppanini oli, mutta joka tapauksessa aloin tuossa miettiä, että mikä minua estäisikään. Ainakaan siis kirjoittamasta sitä kokoelmaa ja miettimästä kannattaako sitä lähettää vai heivaanko ne runot roskakoriin ja aloitan puhtaalta pöydältä.

Haluan kuitenkin pysyä nöyränä kirjoittamisasian suhteen. Ja toisaalta - on hienoa saada tunnustusta tekstistä, mutta toisaalta jää harmittamaan, ettei se yltänyt korkeammalle. Joka tapauksessa tuo kirje sai minut taas muistamaan Moleskinen ja kirjoitusoppaat ja työpaikalla käydyt keskustelut (kuinka kaipaankaan niitä!).

Aika näyttää. Turha alkaa hehkuttaa täällä enempää, ennemmin jatkan kirjoittamista nöyränä ja katson ensin pari kirjoituskilpailua vielä. :)