Mitä lähemmäs elokuun puoliväliä kalenteri etenee, sitä pahemmaksi käy ahdistukseni. Minua ahdistaa ajatus koulusta, ajatus niistä tekemättömistä töistä jotka minua odottavat. Ajatus siitä, että olen taas mokannut elämäni ja opiskelujeni kanssa.

En osaa keskittyä kunnolla aiheeseen, josta en pidä tai josta en ymmärrä alkeita kunnolla. Pääni ei yksinkertaisesti vastaanota enää informaatioita. Johonkin asiaan pitää olla todella syvä kiinnostus, että muistaisin siitä jotain. Tai että jaksaisin keskittyä tunneilla.

Koulun alettua alkaa myös unettomuus. 4-5 tunnin unilla hypin seinille, olen nukahtaa tunneilla ja vähäinenkin keskittyminen karisee.

Minusta ei ole käymään kouluja.

Kun vain saisin edes tuon tapeltua loppuun, sitten voisin unohtaa jatko-opinnot muutamaksi vuodeksi, keskittyä töihin tai kirjoittamiseen.