Sen tuntee jo, syksyn ja talven syklisyyden.

Elämä alkaa loksahdella paikoilleen, löytää oman rytminsä. Päivät kuluvat toistaen tiettyjä rutiineja töissä, koulussa ja kotona. Rutiinit ovat juuri nyt hienoja.

Minusta on mukavaa, kun voin joka aamu nukkua kahdeksaan tai puoli yhdeksään. Maanantai on poikkeus, mutta silloinkaan ei tarvitse herätä kovin aikaisin. Ja mukavaa on se, että joinakin päivinä, kuten tänään, voi lähteä aikaisemmin kotiin.

Plussakortteja, aikatauluja, php:tä, Lämmin Kuppi -keittoja, aamukahvia, sadetta, kirjoja, tuntimerkintöjä vihkoon, kalenteriin.

Herääminen aamulla niin, ettei teekään mieli heittää 10 minuutin kuluttua herättävää puhelinta seinään ja kääntää kylkeä. Vaan voi tassutella olohuoneeseen, laittaa television päälle, keittää kahvia ja nauttia aamun hetkistä.