Piti vielä eilisestä työpäivästä, kun muistin taas möhlimiseni tullessani aamulla töihin.

Ensinnäkin unohdin, että olin ruokavuorossa, vaikka olen ties kuinka monta viikkoa ollut siinä keskiviikkoisin. Onneksi parini muisti. Loppupäivästä muistin viime hetkillä, mitä piti tehdä.

Kun lähdettiin hakemaan ruokaa, parini pyysi, että kävisin katsomassa, oliko jääkaapissa maitoa ja pöytärasvaa. No, muistelin (koska olin varmaankin ihan tiistaissa) että kumpaakin oli, enkä käynyt. Emme siis tuoneet maitoa, joka yleensä loppuu keskiviikkoisin.

No, nyt siellä ei sitten ole maitoa. Aamukahvi mustana, vatsa tykkää. :/

Loppupäivästä ohjaajani kysyi, veisinkö lähtevän postin (siis kirjeitä, laskuja yms.) lähtiessäni, ja lupasin. Vielä puhuimme, että ei tullut paljon laskuja jne. Olimme Santun kanssa töiden jälkeen menossa Etolaan katsomaan, mitä kaikkea kivaa siellä on, joten mietiskelin vielä, että missä välissä ja mihin postilaatikkoon veisin postin.

Kun laitoimme ruokia pois, otin edellisen päivän pinaattikeittoastian kaapista aikomuksenani vetää se vähin erin pöntöstä (sitä oli aika iso rasiallinen). Läts, koko keitto tippui hyytelönä pönttöön. Sieltä sitten kauhoin suurimman osan pois ennen kuin uskalsin vetää pöntön. Loput keitot laitoin roskikseen suosista.

Lähtiessä astuin koppini kynnyksen yli, kurotin vielä sammuttamaan valon - joka toimii narukatkaisijalla - ja poks, siitä narusta irtosi muovinen "vedin" päästä. Hieman noloa...

No, pääsin bussilla onnistuneesti kaupunkiin ja havahduin, että missähän ne postit... no työpaikalla edelleen. Onneksi siitä ei tullut sanomista...

Ja onneksi en sentään eilen tapellut tulostimen kanssa. Huh.