Maanantai ontuu minussa
takoo ohimolla tuttuna kipuna.

Kahden jälkeen annan itselleni
luvan tupakoida
sitä ennen olen lukenut kaksi runokirjaa.

Ei sada, pieni puukuisti
silti kosteana,
sammalinen multapaakku jalan alla.

Kahvia ja ruisleipää
tasa-arvoisen pyöreän pöydän ääressä
viileys vie kahvilta terän.

Muistan kuvan, jonka otin
yhdeksän kuukautta sitten Tukholmassa.
Hangella polkupyörä
renkaat kohti taivasta
lukittuna telineeseen.

Muistan turkistarhauksen vastustajat
esitteessä niin raastavankaunis kuva
että taittaminen harmitti.

On vielä kirjoja lukematta
kolme tuntia aikaa
(liikaa ajatuksilleni).

Jäähtynyt mukillinen kahvia
pöydän ääressä viileys.