Kun haastettiin, niin pakko kai se on avautua. Vaikkei niissä mitään kauhean hyvää kerrottavaa olekaan.
Mitä minä muistan syntymäpäivistäni? Niiden muutaman pienen hyvän asian lisäksi muistan ainoastaan kaikki pilalle menneet juhlat.
Ala-asteella halusin järjestää jotain erikoisia, tai lähinnä jollain tietyllä teemalla kulkevia juhlia. Kaatuivat yleensä siihen, että (juuri) kukaan ei jaksanut pukeutua tai vanhempani eivät halunneet järjestää sellaisia. Sitä paitsi, kuka hullu toukokuussa haluaa pitää jotain halloween-tyyppisiä kemuja? (Ne juhlat muuten järjestettiin eräässä pienessä mökissä. Sotkimme maton kakkuun ja eräs luokkatoverini rääpi sormin kermoja kakusta, jota piti jäädä seuraavan päivän sukulaiskutsuihin.)
Vähän vanhempana muistan kahdet juhlat. Toiset olivat ala-asteella (täytin 12), ja jopa ensirakkauteni oli siellä. Muistan, kun parhaan ystäväni ansiosta halasin sitä poikaa. Menimme kai kirkonrottaa ja tapahtui taas jotain että pahoitin mieleni, en muista mitä. Loppujen lopuksi olin hirveän nolo siitä, että äiti oli tehnyt ison määrän ruokaa ja kävimme pienissä ryhmissä syömässä kunnolla välillä.
13-vuotissyntymäpäivilläni riitelin parhaan ystäväni kanssa, hän vei vieraani pois meiltä suututtuaan minulle (tai minä hänelle) jostain.
Kun täytin 14, sain eräältä ystävältäni lahjaksi paksun päivä/muistikirjan, jossa oli kellertävät sivut, pienet ruudut ja kannessa nalleja. Aloin kirjoittaa runoja siihen, ja se kirja on minulla vieläkin tallessa.
Kahdeksantoistavuotissyntymäpäiviäni olisin halunnut juhlistaa jotenkin. No, en saanut vanhempiani lähtemään mökille, että olisin kutsunut muutaman läheisimmän ystäväni meille illanviettoon. Suunnitelma B oli lähteä naapurikaupunkiin ryyppäämään, mutta se kaatui kuskin puutteeseen. Lopulta päädyin hakemaan neljä pulloa lonkeroa, istuin koneella märehtimässä ja juomassa illan. Hurmaavaa!
19-vuotissyntymäpäivilleni kutsuin muutaman hyvän ystäväni. Kaikki paitsi yksi olivat lähdössä - yllätys yllätys - juomaan. Yksi ystäväni lupasi tulla meille. Haimme eksäni junalta, äiti osti jäätelöä, keksejä ja jotain muita herkkuja. Olimme tuskin päässeet kotiin, kun ystäväni ilmoitti, että hänen sukulaisensa on joutunut sairaalaan ja hänen pitää lähteä katsomaan tätä.
Viime vuonna päivää ennen syntymäpäivääni, 6.5., oli Voimahalin Tampere-miitti. Söimme pienehköllä porukalla hyvin American Dinerissa, ja oli tarkoitus lähteä lähes samalla porukalla jatkamaan iltaa baariin. Lähtiessä vielä puhuimme, että yritetään katsoa sellainen baari, johon minäkin, porukan nuorin, pääsisin. Yksi voimahalilainen liittyi matkalla seuraamme ja hänen ehdotuksestaan pyrimme erääseen baariin Hämeenkadulla - sillä seurauksella, että minut käännytettiin ovelta. Mies ei mennyt itse edes sisälle, vaan lähdimme kotiinpäin, ja oma fiilis oli laskenut niin, että ei huvittanut mennä enää mihinkään baariin. (Myöhemmin mies laittoi tiukkaa palautetta ko. baariin, ja meiltä pyydettiin anteeksi ja houkuteltiin sinne drinkkilipuilla. Emme ole tänäkään päivänä astuneet sinne.)
Kotiin päästyämme avasimme kommuunin kaapista löytyneen viinipullon. Hieman myöhemmin olin menettää erään hyvin rakkaan ihmisen, se yö meni itkiessä ja viinihumalassa. Aamulla ääneni oli käheänä, kahvi ei maistunut, mutta miehen lahjakuoresta paljastui lippu Provinssirockiin (oi ihana Marilyn Manson!!!). Piti lähteä iltapäiväjunalla kotiseudulle äitienpäivänviettoon. Matkalla kävimme Aamuruskossa kaakaolla ja toasteilla, ja mies osti minulle Vapaasta Valinnasta Ihaa-pehmolelun.
Tänä vuonna en aio viettää syntymäpäivääni. Kävin tänään ostamassa itselleni lahjan, ja olen koko viikonlopun töissä. Minimoin mahdollisuuden epäonnistuneeseen syntymäpäivään, kun en odota mitään.
Mitä minä muistan syntymäpäivistäni? Niiden muutaman pienen hyvän asian lisäksi muistan ainoastaan kaikki pilalle menneet juhlat.
Ala-asteella halusin järjestää jotain erikoisia, tai lähinnä jollain tietyllä teemalla kulkevia juhlia. Kaatuivat yleensä siihen, että (juuri) kukaan ei jaksanut pukeutua tai vanhempani eivät halunneet järjestää sellaisia. Sitä paitsi, kuka hullu toukokuussa haluaa pitää jotain halloween-tyyppisiä kemuja? (Ne juhlat muuten järjestettiin eräässä pienessä mökissä. Sotkimme maton kakkuun ja eräs luokkatoverini rääpi sormin kermoja kakusta, jota piti jäädä seuraavan päivän sukulaiskutsuihin.)
Vähän vanhempana muistan kahdet juhlat. Toiset olivat ala-asteella (täytin 12), ja jopa ensirakkauteni oli siellä. Muistan, kun parhaan ystäväni ansiosta halasin sitä poikaa. Menimme kai kirkonrottaa ja tapahtui taas jotain että pahoitin mieleni, en muista mitä. Loppujen lopuksi olin hirveän nolo siitä, että äiti oli tehnyt ison määrän ruokaa ja kävimme pienissä ryhmissä syömässä kunnolla välillä.
13-vuotissyntymäpäivilläni riitelin parhaan ystäväni kanssa, hän vei vieraani pois meiltä suututtuaan minulle (tai minä hänelle) jostain.
Kun täytin 14, sain eräältä ystävältäni lahjaksi paksun päivä/muistikirjan, jossa oli kellertävät sivut, pienet ruudut ja kannessa nalleja. Aloin kirjoittaa runoja siihen, ja se kirja on minulla vieläkin tallessa.
Kahdeksantoistavuotissyntymäpäiviäni olisin halunnut juhlistaa jotenkin. No, en saanut vanhempiani lähtemään mökille, että olisin kutsunut muutaman läheisimmän ystäväni meille illanviettoon. Suunnitelma B oli lähteä naapurikaupunkiin ryyppäämään, mutta se kaatui kuskin puutteeseen. Lopulta päädyin hakemaan neljä pulloa lonkeroa, istuin koneella märehtimässä ja juomassa illan. Hurmaavaa!
19-vuotissyntymäpäivilleni kutsuin muutaman hyvän ystäväni. Kaikki paitsi yksi olivat lähdössä - yllätys yllätys - juomaan. Yksi ystäväni lupasi tulla meille. Haimme eksäni junalta, äiti osti jäätelöä, keksejä ja jotain muita herkkuja. Olimme tuskin päässeet kotiin, kun ystäväni ilmoitti, että hänen sukulaisensa on joutunut sairaalaan ja hänen pitää lähteä katsomaan tätä.
Viime vuonna päivää ennen syntymäpäivääni, 6.5., oli Voimahalin Tampere-miitti. Söimme pienehköllä porukalla hyvin American Dinerissa, ja oli tarkoitus lähteä lähes samalla porukalla jatkamaan iltaa baariin. Lähtiessä vielä puhuimme, että yritetään katsoa sellainen baari, johon minäkin, porukan nuorin, pääsisin. Yksi voimahalilainen liittyi matkalla seuraamme ja hänen ehdotuksestaan pyrimme erääseen baariin Hämeenkadulla - sillä seurauksella, että minut käännytettiin ovelta. Mies ei mennyt itse edes sisälle, vaan lähdimme kotiinpäin, ja oma fiilis oli laskenut niin, että ei huvittanut mennä enää mihinkään baariin. (Myöhemmin mies laittoi tiukkaa palautetta ko. baariin, ja meiltä pyydettiin anteeksi ja houkuteltiin sinne drinkkilipuilla. Emme ole tänäkään päivänä astuneet sinne.)
Kotiin päästyämme avasimme kommuunin kaapista löytyneen viinipullon. Hieman myöhemmin olin menettää erään hyvin rakkaan ihmisen, se yö meni itkiessä ja viinihumalassa. Aamulla ääneni oli käheänä, kahvi ei maistunut, mutta miehen lahjakuoresta paljastui lippu Provinssirockiin (oi ihana Marilyn Manson!!!). Piti lähteä iltapäiväjunalla kotiseudulle äitienpäivänviettoon. Matkalla kävimme Aamuruskossa kaakaolla ja toasteilla, ja mies osti minulle Vapaasta Valinnasta Ihaa-pehmolelun.
Tänä vuonna en aio viettää syntymäpäivääni. Kävin tänään ostamassa itselleni lahjan, ja olen koko viikonlopun töissä. Minimoin mahdollisuuden epäonnistuneeseen syntymäpäivään, kun en odota mitään.
Kommentit