En tiedä mikä päivän ruuissa teki sen, ettei vatsani meinannut oikein kestää. No, jääkaappia on nyt tyhjennetty, viimeinen kanankoipi syöty. Perjantai-iltana leipomani leipä alkaa jo maistua puulta (ei siis pahalta, se vain ei enää oikein maistu), onneksi on makaronia vielä. Santtu tulee sentään huomenna takaisin kotiin, ja lupasi yrittää tulla ennen kuin kaupat menevät kiinni...

Joka tapauksessa päätin rauhoittaa vatsaani ja laitoin teetä. Rooibos on aina hyvää. <3

Olen kirjoittanut menneisyyttä auki, nyt käsin, samoja asioita, mistä puhuin aiemmassa entryssä, mutta yksityiskohtaisemmin, kiireettömästi. Asia kerrallaan.

Levoton olo, täällä meitä on kaksi, kissa käy edelleen joka ilta ainakin kaksi kertaa itkemässä ovella, ja herättää aamukuudelta laittamaan ruokaa.

En minä tiedä, pää on aika tyhjä nyt, olo on melkoinen. Pelkästään kirjoittamalla täysin privaatisti itsekseni olen tajunnut muutamia asioita, ja lisää "paljastuu" koko ajan.

"Äiti, äiti, olenko mä mielisairas?
Äiti, äiti, olenko mä viallinen?"