"Seison parvekkeella sukkasillani, kuuntelen jazzia. Musiikki keinuttaa minua enemmän kuin absinttilasillinen kädessäni. Savukkeestani lähtevä siniharmaa kiemurtelee yöilmassa, kuu on kiivennyt katolle antennin taakse. Pyöritän lämpenevää juomaa lasissa, olen Absintin vihreä keiju. Ulospäin musta, voin piiloutua varjoon, vain punainen hehku paljastaisi minut.

Savu ja yö kiertyvät minuun, muutun absintiksi, keijunkeveäksi, musiikki viipyy korvissani. Savuke palaa loppuun, sihahtaa osuessaan sateen kastelemaan kaiteeseen.

Tartun kiviseen reunaan, sysään itseni ilmaan, tyhjä lasi jää siihen, mihin sen laskin. Tuuli kannattaa minua, mustaa keijua, absintinvihreää. Käyn syleilemässä kuuta, joka häkeltyy ja palaa kohti maanpintaa.

Silmäluomeni ovat raskaat, suljen ne sukeltaessani pilviharson läpi. Kun avaan silmäni, maailma on lakannut keinumasta minussa, vaikka jazz soi yhä. Jalkani ovat vasten parvekkeen lattiaa, käsi nojaa kiviseen kaiteeseen ja toisessa tyhjä lasi."


Surrealistinen viritelmä töistä. Kirjoitettu eräänkin tupakkatauon jälkeen viidessä minuutissa tai jotain. Suurkiitokset Suennelle absintista, jota tosin en ole edes maistanut vielä. :D