Seitsemän tunnin unien jälkeen satoi niin, että oli pakko nousta ylös. No, ensinnäkin sade tuli avonaisista ikkunoista sisälle, joten ikkunat piti laittaa kiinni, mutta sitten jämähdin tähän koneelle ikkunan viereen hetkeä ennen kuin sade lakkasi.
Pitäisi mennä suihkuun, laittaa kahvia ettei unettaisi näin. Mutta toisaalta nautin jollain kierolla tavalla tästä sametista silmien takana.
Pitäisi mennä suihkuun, laittaa kahvia ettei unettaisi näin. Mutta toisaalta nautin jollain kierolla tavalla tästä sametista silmien takana.
Olin eilen joitakin tunteja yksin kotona ja kirjoitin itseäni taas auki. Suhdettani ruokaan.
On helvetin kumma juttu, että kykenen melkein tuntemattomille ihmisille kertomaan, että hei mulla on rinnassa suolaliuksella täytetty implantti, koska mun vasen rinta ei nyt vaan suostunut kasvamaan koskaan. Mutta en pysty kertomaan, että ruoka on paras viholliseni, että suhteeni siihen on hyvin kieroutunut.
Että ruoka on minulle henkilökohtaisempi aihe, kuin rinnat.
(Soipa sopivasti Apulannan Hippo. Arvasin, että tässä tilassa Winamp osaa taas lukea ajatukseni...)
On helvetin kumma juttu, että kykenen melkein tuntemattomille ihmisille kertomaan, että hei mulla on rinnassa suolaliuksella täytetty implantti, koska mun vasen rinta ei nyt vaan suostunut kasvamaan koskaan. Mutta en pysty kertomaan, että ruoka on paras viholliseni, että suhteeni siihen on hyvin kieroutunut.
Että ruoka on minulle henkilökohtaisempi aihe, kuin rinnat.
(Soipa sopivasti Apulannan Hippo. Arvasin, että tässä tilassa Winamp osaa taas lukea ajatukseni...)
Kommentit