Tänä aamuna. Väsymys jyskytti ohimoissa tuttuna vihlomisena, kuivuus ja yskä painoivat kurkkua kasaan. Ei ahdistanut muu kuin ylösnousu. Santtu lähti käymään lääkärintarkastuksessa ja oli sen takia pidempään kotona. Viisitoista minuuttia valuin sängyssä miettien, mitä tekisin. Viisi tuntia kalvosulkeisia väsyneenä ja tieto siitä, että perjantaiksi pitäisi siivota. Vai hetkellinen huono omatunto päivän jättämisestä väliin ja kunnollinen siivous.

Valitsin siivouksen. Niin paljon, kuin vihaan sitä, niin vihaan myös sitä, että joku sukulainen (tällä kertaa äiti) tulee asuntoomme, nyrpistää nenää imuroimattomuudelle, viemättömille roskille, likaisten lautasten armeijalle. Perjantaina en ehtisi siivota, en millään.

Santtu lähti lääkäriin ja töihin, minä jäin nukkumaan. Pakotin itseni yhdeltätoista ylös, etten sekoittaisi rytmiä. Kannettavani päällä odotti pino kolikoita, olin luvannut hakea käärmeelle ruokaa. Huokaisin.

Tein kunnon aamiaisen kahveineen päivineen. Siivousfiilis ei vain yltänyt minuun asti. Ensimmäiset hikipisarat tosin tanssivat jo yöpaidan alla, sillä asunnossa on taas kuumempi kuin aikoihin.

Sitten päätin aloittaa. siivosin ensin nurkkani lattian. Pinosin kiipeilypuun päälle kirjoja, kansioita, paperia, koska muualle ei mahtunut. Kaivoin harjan avulla pöydän alta tavaraa ja roskia. Sitten katsoin keittiöön. Sieltä tulvahteli viemättömien roskien lemu. Oksennusrefleksiä pidätellen kaavin ruokapakkauksia ja tähteitä valtavaan roskapussiin, jonne Pessi yritti tunkea itseään väkisin.

Harhailin ympäri kämppää, en tiennyt miten jatkaisin, miten pääsisin kiinni siivoukseen. Kannoin pinon vaatteita makuuhuoneen sängylle.

Sitten napsahti. Joka puolella tavaraa ja roskaa. Normaalitilanteessa tunnin, parin urakka ja imuroinnin voi tehdä illemmalla. Mutta kissojen kanssa on ollut nyt pinna kireällä. Toinen syö innoissaan märkää talouspaperia, muovinkappaleita, kaikkea mitä vain voi löytää, ja oksentelee sitten. Miten sen saisi oppimaan? Nuorempi on päässyt uhmaiästään, mutta unohtanut omistavansa korvat, ja lisäksi sen tarve riehua isomman kanssa tulee aina väärään aikaan. Puhumattakaan siitä, että molemmat, useista kielloistam suihkupullosta ja niskastanostamisesta huolimatta, makaavat pyykkitelineelle leviteltyjen kuivuvien vaatteiden päällä ja tiputtelevat sukkia ja alusvaatteita lattialle.

Alkoi riehuminen. Järjestelemiäni tavaroita potkittiin ja juostiin sekaisin, roskapussi kaadettiin keittiön lattialle. Ehkä turhan tuimasti nostin Pessin pois tietokonetuolista, en tiedä tulivatko kyyneleet ennemmin turhautumisen vai kissan kirahduksen takia. Juuri kun olin saanut koottua itseni, jompikumpi kissoista hyppäsi selkäni taakse kiipeilytelineeseen tiputtaen tavarat takaisin lattialle, lähtökuoppiinsa. Ja toinen juoksi kohti nettipiuhaani ja löi liinat kiinni niin, että piuha kiristyi uhkaavasti.

Huokaus.

Kolmen tunnin päästä santtu on täällä. En aio jatkaa siivousta yksin. Käyn ehkä nopeasti suihkussa ja ajan bussilla Tullintorille ostamaan pakastettua hiirtä. Ehkä vähän ruokaakin.