Miten sitä aina osaakaan möhliä kaiken? Tuntuu vaihteeksi siltä, että minulla ei ole mitään merkitystä, sekoitan vain kaiken ja pilaan omat mahdollisuuteni. No. Huomenna selviää, kuinka pahasti olen mokannut työssäoppimispaikan ja etenkin yhden opettajan suhteen. :S

Alkaa taas pelottaa tämä. Tekisi mieli taas satuttaa itseään, mutta ei. En anna itselleni lupaa siihen. Se on vielä idioottimaisempaa kuin tämä kaikki töpeksiminen oman elämän kanssa.

Mutta toisaalta en kykene patoamaan tunteita sisälleni enää kauaa. Itkeminen ei auta, en tiedä kelle puhuisin, kuka jaksaisi kuunnella. Olen useimmille nykyään pelkkää ilmaa, minusta on tullut samanlainen yhteisön jäsen kuin ala-asteella...yläasteella...lukiossa... Jäsen, josta kenenkään ei tarvitse välittää, jota kenenkään ei tarvitse ottaa ryhmäänsä, jolle kenenkään ei tarvitse puhua.

En tiedä, jaksanko sitä enää kauaa.

--

Niin, se uusi perheenjäsen. :) Laitoin sille oman sivun, tuolta voi lukea tarinaa ja nähdä kuvia, joita tullee lisää sitä mukaa, kun Santtu käy täällä.