Juhannus maalla.
Nykyään siedettävämpi ajatus kuin lapsena, kun piti katsella työväentalolla kylän viinasieppojen pyörimistä. Moneen vuoteen ei työväentalolla ole ollut enää tansseja, ja viinasiepot ja teinit ovat siirtyneet örveltämään Juupavaaraan.
Kasveja on joka puolella, sisällä ja ulkona. Iso kimppu syreeninoksia kukkineen rumassa vaasissa kuistilla.
Otimme Pessille valjaat mukaan, etukäteen jännitin, livahtaisiko se heti tilaisuuden tullen karkuun. Mutta Muusa näytti sille, kuka on Rouva talossa ja kuka vain keltanokkainen kollinpenikka. Sen tehtyään Vanha Rouva ilmoitti, ettei aio olla lapsenvahtina ruokapalkalla ja hävisi ilmeisesti yhden naapurin ruoka-astioille. Pessin valjaista oli jäänyt keskivartalon ympäri tuleva kappale kaupunkiin, ja kun herra oli yön sisällä, pysyy pihapiirissä ja tulee aina välillä sisälle katsomaan, että kaikki ovat tallella, olen antanut sen olla vapaana. Enkä ole vielä koskaan nähnyt Pessiä noin onnellisena. <3
Vähän aikaa sitten, kun muut olivat saunassa tai milloin missäkin, seisahduin takkahuoneen kirjahyllyn eteen. Samalla tavalla olen seisonut sen edessä lukuisia kertoja, aina siitä asti, kun opin lukemaan. Seinänmittaisen hyllyn paikka vain on vaihtunut. Olen seissyt sen edessä sormi suussa, kuljettanut silmiäni läpi kirjarivistöjen etsien mielenkiintoisia nimiä tai tuttuja kirjailijoita. Olen valinnut sieltä kirjoja yksitellen, lukenut takakansitekstin tai hieman alusta, laittanut sen takaisin hyllyyn tai ottanut mukaani luettavaksi.
Oman huoneeni valkoisiin, huojuviin kirjahyllyihin (niihin, jotka korjasin kerran vuodessa, koska en saanut uusia hyllyjä) olen kantanut sylikaupalla kirjoja. Lahjakirjoja, ostettuja, ja usein myös takkahuoneen kirjahyllystä "eksyneitä" kirjoja.
George Orwellin Vuonna 1984 laajensi tajuntani. Torey Haydenin Tiikerin lapsi sai haukkomaan henkeään maailman julmuuden edessä. Waltarin Sinuhe egyptiläistä en saanut koskaan luettua loppuun. Arto Paasilinnan huumori kantoi yhden kirjan juonen yli, muita en jaksanut lukea.
Olen vienyt täältä paljon kirjoja, suuri osa tietysti omiani. Olen kantanut niitä pikkuhiljaa pois. Ensin välttämättömät, rakkaimmat. Sitten, kirja kerrallaan, siirtänyt kirjastoni Tampereelle.
Harry Potterit nököttävät täällä vielä. Tavallaan ne ovat myös äidin kirjoja, mutta heti, kun saamme toisen kirjahyllyn, vien nekin. Niiden lisäksi ei ole paljoakaan enää.
Samalla kun katselen kirjojen rivejä täällä ja takkahuoneessa, ihmettelen, minne muutama kirja on kadonnut. Taru Sormusten Herrasta, Suuri Symbolikirja, Punainen Lohikäärme ja Supernaiivi. Kaikki neljä kirjoja, jotka olen lukenut tai haluaisin kovasti lukea. TSH:n muistan laskeneeni joskus kyllästyneenä kädestäni jossain kuudenkymmenen sivun tienoilla, potkineeni sen sängyn alle ja siivotessa sitä ei enää löytynyt. Suuri Symbolikirja ja Punainen Lohikäärme ovat kaikille täysiä arvoituksia, kukaan ei tiedä, missä ne ovat, missä nähty viimeksi. En kykene muistamaan, kenelle olen lainannut Supernaiivini, mutta sitäkään ei ole näkynyt. Ostin sen Santulle joululahjaksi, mutta ei se ole sama asia, kuin omana.
Olen saanut paljon kirjoja lahjaksi. On muistaakseni vain yksi, jota en ole lukenut. En tiedä, miksi joku sukulaisistani (äiti tai mummu) teki sellaisen virhearvioinnin. Mutta epäilen, että lahjan ostajalla oli oma lehmä ojassa, ja kirja kiehtoi häntä enemmän.
Mutta nyt takaisin juhannuksen viettoon. Kohta on sauna, sitten grillausta. Naudanpihvejä, salaatteja, siideriä. Myöhemmin yöllä ehkä vielä esipaistettuja patonkeja grillimakkaran kera. Tänä iltana ei kellään ole nälkä, eikä jano. :)
Nykyään siedettävämpi ajatus kuin lapsena, kun piti katsella työväentalolla kylän viinasieppojen pyörimistä. Moneen vuoteen ei työväentalolla ole ollut enää tansseja, ja viinasiepot ja teinit ovat siirtyneet örveltämään Juupavaaraan.
Kasveja on joka puolella, sisällä ja ulkona. Iso kimppu syreeninoksia kukkineen rumassa vaasissa kuistilla.
Otimme Pessille valjaat mukaan, etukäteen jännitin, livahtaisiko se heti tilaisuuden tullen karkuun. Mutta Muusa näytti sille, kuka on Rouva talossa ja kuka vain keltanokkainen kollinpenikka. Sen tehtyään Vanha Rouva ilmoitti, ettei aio olla lapsenvahtina ruokapalkalla ja hävisi ilmeisesti yhden naapurin ruoka-astioille. Pessin valjaista oli jäänyt keskivartalon ympäri tuleva kappale kaupunkiin, ja kun herra oli yön sisällä, pysyy pihapiirissä ja tulee aina välillä sisälle katsomaan, että kaikki ovat tallella, olen antanut sen olla vapaana. Enkä ole vielä koskaan nähnyt Pessiä noin onnellisena. <3
Vähän aikaa sitten, kun muut olivat saunassa tai milloin missäkin, seisahduin takkahuoneen kirjahyllyn eteen. Samalla tavalla olen seisonut sen edessä lukuisia kertoja, aina siitä asti, kun opin lukemaan. Seinänmittaisen hyllyn paikka vain on vaihtunut. Olen seissyt sen edessä sormi suussa, kuljettanut silmiäni läpi kirjarivistöjen etsien mielenkiintoisia nimiä tai tuttuja kirjailijoita. Olen valinnut sieltä kirjoja yksitellen, lukenut takakansitekstin tai hieman alusta, laittanut sen takaisin hyllyyn tai ottanut mukaani luettavaksi.
Oman huoneeni valkoisiin, huojuviin kirjahyllyihin (niihin, jotka korjasin kerran vuodessa, koska en saanut uusia hyllyjä) olen kantanut sylikaupalla kirjoja. Lahjakirjoja, ostettuja, ja usein myös takkahuoneen kirjahyllystä "eksyneitä" kirjoja.
George Orwellin Vuonna 1984 laajensi tajuntani. Torey Haydenin Tiikerin lapsi sai haukkomaan henkeään maailman julmuuden edessä. Waltarin Sinuhe egyptiläistä en saanut koskaan luettua loppuun. Arto Paasilinnan huumori kantoi yhden kirjan juonen yli, muita en jaksanut lukea.
Olen vienyt täältä paljon kirjoja, suuri osa tietysti omiani. Olen kantanut niitä pikkuhiljaa pois. Ensin välttämättömät, rakkaimmat. Sitten, kirja kerrallaan, siirtänyt kirjastoni Tampereelle.
Harry Potterit nököttävät täällä vielä. Tavallaan ne ovat myös äidin kirjoja, mutta heti, kun saamme toisen kirjahyllyn, vien nekin. Niiden lisäksi ei ole paljoakaan enää.
Samalla kun katselen kirjojen rivejä täällä ja takkahuoneessa, ihmettelen, minne muutama kirja on kadonnut. Taru Sormusten Herrasta, Suuri Symbolikirja, Punainen Lohikäärme ja Supernaiivi. Kaikki neljä kirjoja, jotka olen lukenut tai haluaisin kovasti lukea. TSH:n muistan laskeneeni joskus kyllästyneenä kädestäni jossain kuudenkymmenen sivun tienoilla, potkineeni sen sängyn alle ja siivotessa sitä ei enää löytynyt. Suuri Symbolikirja ja Punainen Lohikäärme ovat kaikille täysiä arvoituksia, kukaan ei tiedä, missä ne ovat, missä nähty viimeksi. En kykene muistamaan, kenelle olen lainannut Supernaiivini, mutta sitäkään ei ole näkynyt. Ostin sen Santulle joululahjaksi, mutta ei se ole sama asia, kuin omana.
Olen saanut paljon kirjoja lahjaksi. On muistaakseni vain yksi, jota en ole lukenut. En tiedä, miksi joku sukulaisistani (äiti tai mummu) teki sellaisen virhearvioinnin. Mutta epäilen, että lahjan ostajalla oli oma lehmä ojassa, ja kirja kiehtoi häntä enemmän.
Mutta nyt takaisin juhannuksen viettoon. Kohta on sauna, sitten grillausta. Naudanpihvejä, salaatteja, siideriä. Myöhemmin yöllä ehkä vielä esipaistettuja patonkeja grillimakkaran kera. Tänä iltana ei kellään ole nälkä, eikä jano. :)
Kommentit