Nukkua kymmenen tunnin yöunet, herätä lähes virkeänä sateeseen, ja siihen, ettei hikoile.

Mennä Hämeenkatua puolelta toiselle hakien tarvikkeita luomistyöhön, turhautua irtovesivärinappien puuttumiseen ja vääränlaisiin lyijykyniin. Saada kunnon sadekuuro niskaan ruokakaupasta tullessa, paeta Stockmannille sitä suojaan.

Katsoa animea ja kääriä sätkiä yöllä. Ulkoiluttaa kissaa yön pimeimpänä hetkenä.

Katsoa animea tykiltä (Miyazaki <3). Valvoa aamuneljään etsien nimiä naispuolisille hahmoille tarinoissa. Havahtua kahdeksan tunnin katkeamattomasta, mutta levottomasta unesta puolipäivään.

Maalata, siirtää ajatukset ja luomisen tuskan paperille kynää ja sivellintä pitkin. Olla joka kerta tyytyväisempi luomiinsa hahmoihin ja tarinoihin niiden takana.

Lähteä tutkimusretkelle uuteen eläinkauppaan. Ihastua jälleen pieniin jyrsijöihin (ja niitä ei meille enää pitänyt tulla). Ja liskoihin, sekä ihastella pientä kuningasboaa puunoksalla.

Ei minua enää harmita juuri ollenkaan, että Turun Keskiaikaiset markkinat jäävät tänäkin vuonna väliin. Juuri nyt kaipaan enemmän maanläheisiä elämyksiä, pieniä iloisia hetkiä arjen keskellä.