Ikkunastani näkyvissä koivuissa on jo vihreää, hiirenkorvia. Hassua miten erilaiselta asiat näyttävät täältä ylhäältä, kuudennesta kerroksesta. Se äitini ihailema "puistonäkymä" tarkoittaa itse asiassa muutamia korkeimpia puita joiden lomasta näkyy vastapäinen talo. Ainakin, kun istun keskellä huonetta painavassa nojatuolissani, jalat sängyllä ja kannettava tietokone sylissä.
Olen käynyt kaksi kertaa Lidlissä. Innostun aina vähän liikaa ja hamstraan kaikkea hyvää sieltä. Nytkin ostin taas kahden tonnikalapizzan pakkauksen vaikka edellisestä oli toinen syömättä (tosin söin sen kotiin tullessani) ja kananuggetteja, ja ranskalaisia perunoita, ja juustonaksuja sekä rahkaa. Niin, ananastakohan sieltä menin hakemaan... :D
Olen kuin lapsi karkkikaupassa siellä. Esimerkiksi kaikkia tuollaisia rahkojavanukkaitajugurtteja on siellä ihan mielettömät määrät erilaisia. Ja onhan siellä halpaa! Pakasteesta kun ostaa vaikka kananuggetteja niin saa ainakin puolet halvemmalla kuin jotan Kariniemen kananpojan nuggetteja S-Marketista. Ja nyt menee ihan liikaa mainostuksen puolelle... ;)
Olen kyllä syönyt täällä vain hyvää ruokaa. No, ehkä nuudelit on alkaneet kyllästyttää, ja perunaa kaipaisi muttei jaksa lohkoperunoita ikinä varrota. Jos olisi enemmän aikaa, niin tekisin paljon alusta asti itse, mutta nälkäisenä ei viitsi alkaa vääntää mitään monimutkaista. Kuinkahan kauan muuten menee että tulee täällä syötyä keitettyjä perunoita? :D Niihin olen ihan kyllästynyt, joten makaronit, nuudelit ja ranskalaiset perunat on tulleet tutuiksi.
Ruoka on minulle kulinaristinen käsite. Kummastelen ihmisiä, jotka eivät pahemmin välitä itseensä ahtamansa ruuan mausta tai muista ominaisuuksista, syövät vaan kuin hevoset mitä eteen tuodaan. Minä en voi syödä ruokaa, jos se on pahaa. Toisinsanoen, jos se on maustettu väärin, siinä maistuu keitetty lanttu tai siinä on jauhelihaa (omat tai mummun lihapullat/jauhelihapihvit ovat poikkeus), tai se on muuten yököttävää. Esimerkiksi koulun "kumiset" perunat ja lihakastikkeeksi kutsuttu kalvomössö saavat aikaan inhoreaktion. Tai eineslihapullat/pihvit (mutta broilerpyörykät ovat parhautta <3). Tai kalapullat. Tai lanttulaatikko.
Ruuan pitää olla hyvää, sen eteen pitää nähdä edes vähän vaivaa (muuten kuin onkimalla valmisaterian kaupan tiskistä ja lyömällä sen mikroon) ja sitä pitää olla riittävästi niin, että siitä tulee kylläiseksi. Edesmenneessä Ulmaset-tositv-sarjassa isä Ulmanen toimi koulun keittäjänä ja totesi, että hän ei syötä muille mitään sellaista, mitä ei itse söisi. Toivoisin, että kouluruokaloiden (kunnallisten sellaisten) keittäjät vaivautuisivat joskus miettimään, miltä ne kalvopalaset siellä kastikkeessa maistuvat/tuntuvat tai onko järkevää syöttää kolme kertaa viikon sisällä sekä lasagnea, makaronilaatikkoa että kauramakaronipaistosta (joissa kaikissa kolmessa ainekset ovat makaroni ja jauheliha).
Tämän sepustuksen päätteeksi onkin hyvä mainita, että olen muuten aivan ähkyssä syötyäni herkkuja tänään koulun jälkeen. :D
Olen käynyt kaksi kertaa Lidlissä. Innostun aina vähän liikaa ja hamstraan kaikkea hyvää sieltä. Nytkin ostin taas kahden tonnikalapizzan pakkauksen vaikka edellisestä oli toinen syömättä (tosin söin sen kotiin tullessani) ja kananuggetteja, ja ranskalaisia perunoita, ja juustonaksuja sekä rahkaa. Niin, ananastakohan sieltä menin hakemaan... :D
Olen kuin lapsi karkkikaupassa siellä. Esimerkiksi kaikkia tuollaisia rahkojavanukkaitajugurtteja on siellä ihan mielettömät määrät erilaisia. Ja onhan siellä halpaa! Pakasteesta kun ostaa vaikka kananuggetteja niin saa ainakin puolet halvemmalla kuin jotan Kariniemen kananpojan nuggetteja S-Marketista. Ja nyt menee ihan liikaa mainostuksen puolelle... ;)
Olen kyllä syönyt täällä vain hyvää ruokaa. No, ehkä nuudelit on alkaneet kyllästyttää, ja perunaa kaipaisi muttei jaksa lohkoperunoita ikinä varrota. Jos olisi enemmän aikaa, niin tekisin paljon alusta asti itse, mutta nälkäisenä ei viitsi alkaa vääntää mitään monimutkaista. Kuinkahan kauan muuten menee että tulee täällä syötyä keitettyjä perunoita? :D Niihin olen ihan kyllästynyt, joten makaronit, nuudelit ja ranskalaiset perunat on tulleet tutuiksi.
Ruoka on minulle kulinaristinen käsite. Kummastelen ihmisiä, jotka eivät pahemmin välitä itseensä ahtamansa ruuan mausta tai muista ominaisuuksista, syövät vaan kuin hevoset mitä eteen tuodaan. Minä en voi syödä ruokaa, jos se on pahaa. Toisinsanoen, jos se on maustettu väärin, siinä maistuu keitetty lanttu tai siinä on jauhelihaa (omat tai mummun lihapullat/jauhelihapihvit ovat poikkeus), tai se on muuten yököttävää. Esimerkiksi koulun "kumiset" perunat ja lihakastikkeeksi kutsuttu kalvomössö saavat aikaan inhoreaktion. Tai eineslihapullat/pihvit (mutta broilerpyörykät ovat parhautta <3). Tai kalapullat. Tai lanttulaatikko.
Ruuan pitää olla hyvää, sen eteen pitää nähdä edes vähän vaivaa (muuten kuin onkimalla valmisaterian kaupan tiskistä ja lyömällä sen mikroon) ja sitä pitää olla riittävästi niin, että siitä tulee kylläiseksi. Edesmenneessä Ulmaset-tositv-sarjassa isä Ulmanen toimi koulun keittäjänä ja totesi, että hän ei syötä muille mitään sellaista, mitä ei itse söisi. Toivoisin, että kouluruokaloiden (kunnallisten sellaisten) keittäjät vaivautuisivat joskus miettimään, miltä ne kalvopalaset siellä kastikkeessa maistuvat/tuntuvat tai onko järkevää syöttää kolme kertaa viikon sisällä sekä lasagnea, makaronilaatikkoa että kauramakaronipaistosta (joissa kaikissa kolmessa ainekset ovat makaroni ja jauheliha).
Tämän sepustuksen päätteeksi onkin hyvä mainita, että olen muuten aivan ähkyssä syötyäni herkkuja tänään koulun jälkeen. :D
Kommentit