1. Pessi on alusta asti osoittanut olevansa täydellisen epäsylikissa. Se ei ole tullut itse syliin ja se on rimpuillut sylistä pois. Silti tai juuri siksi se on saanut osakseen paljon hellyyttä, silitysten ja rapsutusten muodossa. Vasta ihan hiljattain tajusin, kuinka paljon se on muuttunut meille tulon jälkeen. Nykyäänkään se ei kovin usein tule itse syliin, mutta se hakeutuu viereen nukkumaan, ja joka päivä on toistettava useaan kertaan sama rituaali, joka käsittää minun lämpöisen sylini, lepertelyä ja rapsutusta. Ja Pessin puolelta valtavan kovaa kehräystä ja puskemista, hakeutumista tiiviimmin syliini.
2. Momon Pallorituaali on joka kerta yhtä hellyttävä: tänäkin aamuna se odotti, että olin herännyt kunnolla, käynyt suihkussa ja laitoin keittiössä kahvinkeittimen päälle. Sitten se haki pallonsa, toi sen jalkojeni juureen, ja naukui vaativasti. Heittelin palloa sille koko aamun omien aamutoimieni sivussa jutellen sen kanssa samalla. Ja iltapäivällä kotiin tultuani sain taas ylenmäärin hellyyttä osakseni.
3. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna pääsen aloittamaan projektia, jota olen suunnitellut pidemmän aikaa. Vuoraan osan makuuhuoneesta sanomalehdellä tai jätesäkillä, ja alan maalata isolle maalauspohjalle. All the pretty little horses.
4. Pelkään ja toivon yhtaikaa, että tämä vihlonta alaselässä tai -vatsassa olisi merkki jostain sellaisesta, jota en ole kuukausiin kokenut.
Keskityn ottamaan vastaan hetken kerrallaan sitä, mitä tulee. Yhtä lailla kun eilen purin pahaa oloani pakkasessa kävelyyn ja myöhemmin illalla siihen, että kävin vaatteitani läpi ja laitoin melkein puolet myyntiin (kuvasin ja kirjasin ylös, kohta laitan nettiin), yhtä lailla tänään Metsolta kotiin kävellessä vedin sisääni energiaa pakkassäästä. Tiskasin, otin äidin vastaan.
Nyt olo on väsyneen raukea, samalla kuitenkin sormenpäideni solut tuntuvat ikään kuin kerääntyvän yhteen, odottavan sitä hetkeä, kun tartun siveltimeen ja alan levittää maalia suurelle pinnalle, vaivun olotilaan, joka puhdistaa mielen paremmin kuin parhaimmatkaan meditaatioyritykseni. Sallin haaveilun siitä, viritän henkiset lihakset valmiiksi tulevaa koitosta varten.
Ja kuitenkin, elän hetken kerrallaan, liikaa suunnittelematta, liikoja odottamatta.
2. Momon Pallorituaali on joka kerta yhtä hellyttävä: tänäkin aamuna se odotti, että olin herännyt kunnolla, käynyt suihkussa ja laitoin keittiössä kahvinkeittimen päälle. Sitten se haki pallonsa, toi sen jalkojeni juureen, ja naukui vaativasti. Heittelin palloa sille koko aamun omien aamutoimieni sivussa jutellen sen kanssa samalla. Ja iltapäivällä kotiin tultuani sain taas ylenmäärin hellyyttä osakseni.
3. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna pääsen aloittamaan projektia, jota olen suunnitellut pidemmän aikaa. Vuoraan osan makuuhuoneesta sanomalehdellä tai jätesäkillä, ja alan maalata isolle maalauspohjalle. All the pretty little horses.
4. Pelkään ja toivon yhtaikaa, että tämä vihlonta alaselässä tai -vatsassa olisi merkki jostain sellaisesta, jota en ole kuukausiin kokenut.
Keskityn ottamaan vastaan hetken kerrallaan sitä, mitä tulee. Yhtä lailla kun eilen purin pahaa oloani pakkasessa kävelyyn ja myöhemmin illalla siihen, että kävin vaatteitani läpi ja laitoin melkein puolet myyntiin (kuvasin ja kirjasin ylös, kohta laitan nettiin), yhtä lailla tänään Metsolta kotiin kävellessä vedin sisääni energiaa pakkassäästä. Tiskasin, otin äidin vastaan.
Nyt olo on väsyneen raukea, samalla kuitenkin sormenpäideni solut tuntuvat ikään kuin kerääntyvän yhteen, odottavan sitä hetkeä, kun tartun siveltimeen ja alan levittää maalia suurelle pinnalle, vaivun olotilaan, joka puhdistaa mielen paremmin kuin parhaimmatkaan meditaatioyritykseni. Sallin haaveilun siitä, viritän henkiset lihakset valmiiksi tulevaa koitosta varten.
Ja kuitenkin, elän hetken kerrallaan, liikaa suunnittelematta, liikoja odottamatta.
Kommentit