Lähdimme lähestulkoon ex tempore -leffareissulle. Ei ihan yllättäen, mutta tuossa puolenpäivän jälkeen päätettiin, että mennään katsomaan Tapaus Punahilkka, ja että neljän näytökseen tähdätään, ja varasin liput sinne. Sitten kolmeksi Koskikeskukseen, jossa piti ensin etsiä CineAtlas (kun ei ollut käynyt siellä muutamaan vuoteen). Lippujen lunastamisen jälkeen söimme Picnicissä patonkilounaan, ja sitten menimme hetkeksi ulos, CineAtlaksen ulkopuolelle siis, odottelemaan leffan alkua.

Santtu laski ainakin 7 pyörää, jotka oli heitetty veteen siitä kohtaa aitaa, missä seisoimme.





Kävi aika tuuli (eikä kännykän kamera nyt ole kovin hyvä kuvausväline), mutta noista kuvista nyt ehkä voi hahmottaa pari pyöränraatoa.

Itse elokuva oli ihan katsottava. Paikoin naurattikin, mutta en tiedä oliko oma fiilis, salin tyhjyys vai vitsien huonous syynä sille, etten pitänyt sitä erityisen hauskana tai muuten erinoimaisena. Roisto oli arvattavissa kyllä jo jonkun aikaa ennen loppua, vaikka siinä olikin jotain koukkuja vielä, että katsoja muka joutuisi harhaan.

Kuuden ja puolen euron arvoinen leffa se silti oli.

Ehkä olen vain katsonut liikaa animea, kun tuollaiset mukahauskat piirretyt eivät enää tehoa? Mistä tulikin mieleeni, pitäisi katsoa vielä Crimson pig sekä Princess Mononoke ja Nausicaa of the Valley of the Wind loppuun.